IRC-Galleria

jos olisin aikuinen, jattaisin tammoisen typeran pelaamisen ja antaisin mielenrauhan kaikille. eniten itselleni toki. ma tiedan etta ma teen vaarin ja se tiedetaan viela paremmin. en vaan voi jattaa tata hommaa kesken. tyhmaa, etta ma jaksan aina olla pessimistinen, mutta taa on taa juttu, jossa olen neutraali. mutta kun se neutraalius tuottaa ongelmia.

ma voisin jattaa tosiaan taman homman nyt tahan ja kukaan ei polttaisi sormiaan. tuntuu niin typeralle, etta minun sormeni tuottaa olkapaalla sapsahdysreaktion. toisaalta haluaisin polttaa sormeni. mita tahansa muuta kuin tata.

toisaalta mulla on viela tuhkaa sormissa viime kesalta.

ja mun polvet on mustana. pelasin curlingia. se oli aluksi ihan hullua, mutta odotan jo seuraavaa kertaa. sarkee niin pirusti. peeoo tarjosi mulle kyydin curling-club laviolettelta. silla on kiva auto. joku jenkkirauta. normaalisti en tue niita, mutta sen takapenkin verhoilut on epamaaraiset. hullu poika.

keskiviikkona montréaliin. TUPLAORGASMI. hyvaa seuraa (no se opettaja .__.), radio-canada, ravintolakaynti ja viela jotain. no se matka. tykkaan istua tuommoisissa busseissa. se torstainen montréal <3nam. soin subwayn patonkia auringonpaisteessa, t-paidassa, ja kuuntelin, kun marie ja caroline juttelivat jonkun kodittoman kanssa. silla miehella oli kaunis tahtitatuointi vasemmassa kadessa, peukalon ja etusormen valissa. se mies soi minun omenani, silla miehella oli nalka. sen jalkeen ostin yhdeksan dollarin hintaisen keltaisen "attention, hirvia" -kyltin + tim hortonsilta cappuccino glacén ja puoliksi leonien kanssa suklaadonitsin ja viiden minuutin paasta tunsin oloni turhaksi.

tanaan puhuin tunisialaisnaisen kanssa. han oli tunisialaisessa vankilassa kidutettavana puolitoista vuotta osallistuttuaan rauhalliseen mielenosoitukseen yliopistosyndikaattinsa takia. nainen, joka raiskattiin vankilassa, nainen, joka ei halua kertoa yksityiskohtia, nainen, joka on kuullut ystaviensa huutavan tuskasta.
nainen, jolle en uskaltanut ensin sanoa sanaakaan, tuntui, etta olen niin paljon... jotain. en tee tarpeeksi asioita. oli kummallista nahda tuollainen ihminen siina, oli kummallista puristaa hanen kattaan.

sen lisaksi puhuin québécin amnestyn entisen ranskankielisen johtajan kanssa. meilla oli mielenkiintoinen keskustelu. "sa oot tytto joka on ihan extraordinaire", se sanoi puhuttuamme jonkun kymmenen minuuttia, ja gérald saesti vieressa. olin niin nolona etta havisin pois. nojasin kammenet seinaan ja painoin posken sita vasten. se tuntui viilealta ja rauhoittavalta. milloin ihmiset ymmartavat, etta mulle ei saa puhua noin? ei ikina noin. tunnen itseni aina paljon riittamattomammaksi.

en vaan saa ikina mitaan aikaan. en ainakaan taman vuoden aikana. toisaalta en edes nauti tasta, en taysin. hengitan edelleen vaikeasti. hengitan vaikeasti, kun olen yksin ja pelkaan, etta joku astuu huoneeseeni, hengitan vaikeasti, kun joku on selkani takana, hengitan viela vaikeammin, kun joku on huoneessa normaalisti. hengitan tavallisesti vain yhden henkilon kanssa ja jo taman entryn alussa totesin, etta poltan vain sormeni.

ma luulen, etta ma muistan taman paivan lopun ikaani.