IRC-Galleria

Laura haastoi mm. minut paljastamaan omituisia tapojani.

"TEHTÄVÄNANTO: Paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Eli tässä tulee..

1) Saasteen tuhoaminen. Saatoin aiemmin kuluttaa puolet aamuistani repimällä pinseteillä vanua pois hiustenkuivaajan ilmanvaihtopäästä. Nykyään olen siirtänyt tämän pakkomielteeni mm. kissankarvojen poistamiseen tietokoneen näppäinten välistä, lieden hinkkaamiseen, keittiön kaappien reunojen rasvakerrostumien poisraaputtamiseen,.. Olen jopa laajentanut reviiriäni isoihin pintoihin, jotka myrkytän ultrahappopesuaineilla ennen pyyhkimistä. Muuten olen edelleen erittäin sottanen ja huolimaton roskien kanssa.

2) Lempipuuhani nro 2: Haisteleminen. Töissä on pakko käydä läpi kaikki pakkausmateriaalit ja varsinkin uudet muoviesineet. Ja maalit ja liimat. Paperit, käsintehdyt sellaiset, aah! Sormet voi tuoksua monta tuntia tupakan jälkeen ihanalle cappucinolle. Kissojen aamuhenkäys! Aivan tajutonta!! Harmi että ihania tuoksuja ei ole riittävästi..

3) Hyminä. En useinkaan vastaa sanoilla tai lauseilla, vaan hymisen suu kiinni: yyymhy, yhyy,.. Tiedän itse aivan tarkalleen, mitä minkäkinlainen äänenpaino ja hyminä tarkoittaa. En voi käsittää, ettei jokainen kuule näitä vastauksia lauseina! Tajusin tän asian jotain viisi vuotta sitten kun tätini huomautti, mutten vieläkään ole oppinut tavoille... Usein myös hymisen biisejä jotka on jääny kaikumaan päähän - yleensä nämä ovat vielä jotain järkyttäviä iskelmäkappaleita..

4) Pienten yksityiskohtien parantaminen. Hylly on järjestettävä aakkosin tarpeeksi usein. Käsi- ja kulmakarvat EI saa villiintyä!! Inhoan kaikkia pahkuroita ja näppylöitä käsissäni ja naamassa, joten ne on usein punasina käsittelystäni.. Pinojen on oltava suoria ja nurmikon tasaista. Viilaan pilkkua liian monessa asiassa, ihan turhaan ja itseäni vain piinaten.

5) Olen jo lähes päässyt eroon tästä vaivastani! Joskus oli pakko tehdä kaikki asiat tasapainoisesti, varsinkin kävellessä: Joka toinen valkoiselle, joka toinen mustalle ruudulle. Tai molempien jalkojen täytyy osua yhtä monesti matolle ja yhtä usein lattialle matkallani keittiöön. Muissa tapauksissa: Jos olen törkkässyt olallani seinää sen ohin käveltyäni, on toisenkin käden kosketettava seinää.. Tätä voisi jatkaa loputtomiin..

Kyllähän noita varmaan on vaikka kuinka paljon, mutta ei sitä yleensä itse huomaa kaikkea outoa, ihmettelee vaan kun kaverit nauraa jollekin mitä on tehnyt...