IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »

Tähän ei voi laittaa otsikkoaKeskiviikko 17.01.2007 19:18

Jos mietitte kuka nuori henkilö kuvissani esiintyy, niin hän on edesmennyt veljeni Jani.
Kerron tässä nyt hiukan tapahtumia kuinka tämä kaikki pääsi sattumaan. Jooh... mistäs alottas... NONII!


Kaikki siis tapahtu 22.2.2006 eli samana päivänä täytin 17 vuotta ja tarnia päättyy 27.2.2006.


Oli helmikuinen aurinkoinen talviaamu, aamu oli sinänsä erikoinen että täytin samana päivänä 17v. Aamulla en voinut mieleni pimeimmissä nurkissa ajatella mitä tulee illalla tapahtumaan, lähdin normaalisti kouluun klo.8

Kello taisi olla 12 aikaan kun veljeni soittaa minulle kouluun ja pyytää synttärikahville koulumme kahvilaan. Lähdin suoraan käymään kahvilla kun ei tuo hitsaaminen oikeen kiinnostanut syntymäpäivänä. Pyysin Jania tulemaan tyttökaverinsa kanssa tänään kotiin kakkukahville, mutta hän olisi tullut vasta seuraavana päivänä Torstaina, koska hänellä oli jääkiekkoharjoitukset tänä iltana. Veli valitteli kun häntä väsyttää ja töissä oli rankkaa... Kukaan ei olisi osannut sanoa että "Lepää tämä päivä ja lähde vasta perjantaina jäälle". Minä näin ja juttelin Janille viimeisen kerran kun hän oli vielä terve.


Illan hämärtyessä ja päivän kääntyessä jo ehtoo puolelle puhelini yht'äkkiä soi! Se oli Janin tyttöystävä. Ihmettelin miten hän soittaa näin myöhään, kun kello oli jo 23.00 ja Myytinmurtajat oli telkkarissa. Ajattelin että hän halusi onnitella, mutta sitten maailmani alkoi sortua... Sain hänen sanoista että Jani oli joutunut sairaalaan, samalla pomppasin sängystäni ja vein puhelimen äitilleni. Äiti lähti samantien sairaalaan etsimään veljeäni sieltä.

Päässäni alkoi heti pyöriä kaikkia vakavia onnettomuuksia ja tapaturmia, lopulta äiti jäi sairaalaan yöksi ja soitti aamulla että ei ole pakko mennä kouluun jos et jaksa. Kysyin tietenkin mitä Janille oli käynyt.


Jani oli menettänyt tajuntansa harjoituksien loputtua pukukopissa. Onneksi oli ensi-apu taitoinen henkilö paikalla ja elvytys saatiin aloitettua heti. Janin sydän oli 39minuuttia pysähdyksissä, ja kaikki kun tietää että jos sydän ei lyö niin ei aivot toimi. Jos ihmisen aivot ovat 5 minuuttia ilman happea, sit on aivoissa huomattavia vaurioita... Kuvitelkaa kun on 39 minuuttia... :/

Noo... ei siinä mitää, Jani saatiin elvytettyä ja tuotiin KYS:iin teholle ja kävin katsomassa Jania ekaa kertaa torstaina sairaalassa. Jania pidettiin teholla neljä päivää ja tämän jälkeen hänet siirrettiin normaalille osastolle. En olisi itse koskaan kuvitellut katsovani veljeni kanssa jääkiekon olympia finaalia sairaalassa, oltiinhan me kummatkii jääkiekkomiehiä, Jani kerkes pelata 17 vuotta jääkiekkoa ja minä 8 ennen kuin lopetin... Tulin aamulla sairaalaan 12 aikaan kun isä soitti ja käski heti tulla sairaalalle. Lähdin samana iltana klo.20 pois kotiin nukkumaan.
Äitini ja Janin tyttöystävä jäivät sairaalaan yöksi.

Seuraavana aamua 27.2.2006 äiti soittaa minulle kouluun ja lausui ne sanat "Jani nukkui tänään pois." Eka reaktioni oli " " en sanonut mitään, suljin puhelimen ja soitin äitille hiukan myöhemmin. Kerroin luokkalaisille mitä oli tapahtunut ja npp...






« Uudemmat - Vanhemmat »