IRC-Galleria

Kaveri kirjoitti äskettäin hyvän päiväkirjamerkinnän masennuksissaan masennuksesta. Sitä on liikkeellä.

Suomessa masennus valtaa jengin viimeistään lokakuussa kun alkaa tulla pimeetä, loskasta, paskasta: vitun ankeeta. Kaamosmasennus dawg, sitä se on. Ihan oikee oireyhtymä, kaks kolmasosaa vuodesta jatkuva vitullinen pimeys ei vaan sovi ihmiselle. Suulberin pitäis paistaa ja lämmittää monestakin syystä. Onhan mahdotonta pysyä angstisena fäggenä kun on nätti sää ja ympärillä kirmaa bikinitsiksejä, neljätoistakesäsiä priimakinkkuja. Hefe tykkää.

Joka talvi sitä tulee muisteltua kesää ja vittuuntuu sen hetkiseen tilaan. Kesällä kaikki oli paremmin. Vuosi sitten kaikki oli makeempaa. Kaks vuotta sitten meininki oli suoraan entouragesta. Kolme vuotta sitten sain vetää koksulainii vapaavalintaisten supermallien häpykummulta samalla kun jessica alba otti syvälle kurkkuun. Näin se vaan menee.

Mutta ei ne asiat nyt vittu niin huonosti ole talvellakaan, pitäis vaan pystyä reflektoimaan omaa tilannetta vähän paremmin. Hyvä että pystyt pysymään positiivisena. Aina kun on omasta mielestään kaulaa myöden skeidassa, pitää vaan löytää niitä hyviä juttuja. Tai sitten vähän jakaa sitä skeidalastia jonkun muun kanssa. Muijafrendi on tosin liiankin helppo etäännyttää näin tekemällä. Päihteet jeesaa hetkellisesti.

Median rooliin tässä kaikessa ei pysty pahemmin ottaa kantaa näin leikkimielisessä kirjoituksessa. Kuulostais lähinnä kornilta. Mutta onhan se totta, että uutisissa on viime aikoina eli aina pyörinyt vitun negatiivissävytteisiä juttuja. Mut mitävittuuheihou? Tajuathan, että maailmassa tosiaan tapahtuu tällaisia juttuja, eikä niitä voi ohittaa. Pitää tietsä herättää jengissä tietoisuutta asioista, maailman tilasta. Ne volttivuffet ja kaikki muut söpöstelyuutiset kuuluu todellakin loppukevennyksiin. Voidaan siten unohtaa kaikki se oikeesti tärkee info ennen kuin lähetys on edes päättynyt. Wadap, meni sittenkin semidiipiksi.

Edellä mainitun kirjoituksen ristiriitasin läppä oli se, kun jäbä itkee siitä, että porukka maalaa piruja seinille, vaikka herra itse taitaa olla useimmiten se, ken kovasti kailottaa kaiken kakkapitoisesta konsistenssista (halusin saada yhden sivulauseen aikaseksi niin, että sanat alkaa aina mun suosikkikirjaimel kool jou). Toisaalta sitten myönnät pitäväs epänormaalin paljon asiasta meteliä. Mikä on ratkaisu? Odottaa parempia aikoja? Odottaa, että asiat muuttuu? Odottaa, että joku tulee ja muuttaa asiat? Snadisti poskeen ja menoks. Huolestuttaa vähän, kun samaa virttä ollaan nyt viserretty (tällä kertaa kirjaimellisesti tsirptsirppien muodossavittuoonkova) jo monta kuukautta. Onko sulla oikeesti paha olla? Voinko auttaa? Voisitko itse auttaa itseäsi? Odottaminen vaan kuulostaa siltä, ettet itse olisi valmis tekemään minkään eteen mitään. Niinku spurgu sano Matiakselle röökin pummattuaan: kaikki on itestä kii.

Suomenruotsalaisten ainaiselle pirtsakkuudelle ja iloisuudelle ei vittu löydy maailmasta vastinetta, tossa komppaan sua. Ei löydy svedua joka ei repeilis ja kirmailis iloisesti pillifarkuissaan vaikka satais koiranpaskaa. Siitäkin saatais varmasti aikaseksi joku kiva leikki. Tai sit paskasuudesta tulis chic. Kadehdittavin asenne ikinä, mietin kun pippeliäni nysväsin.

Loppuun vielä kalchumuchinhuchulle se kaikkein olennaisin pointti typerryttävän lainauksen muodossa:
”Just remember, the sweet is never as sweet without the sour, and I know the sour.”

Millainen olo sinulla on juuri nyt?: Ihan jees, fondlasin just palleja.
Mitkä housut sinulla on jalassasi?: Ei ole.
Mikä paita sinulla on päälläsi?: Toppi ja Hello Kitty huppari
Miltä hiuksesi näyttävät?: Aiks näteiltä. Laitetuilta ja sillee
Mitä söit viimeksi?: Riistamureketta ja uuniperunaa :DDDDDDDDDDDDd
Millainen sää siellä on?: Yhtä harmaa kuin sieluni
Viimeisin puhelu?: Tos äsken
Viimeisin uni, jonka muistat?: Näin unta, missä painoin jotain kuumaa ämmää, mutta sitten se muuttuikin king kongiksi, joka yritti rusentaa jumalaisen slaikkani sulkijalihaksellaan.
Kenelle puhut juuri nyt?: no e kellekkää!
Puhelinnumerosi 2 viimeistä numeroa?: 75 aaa kato slaikkani pituus :SSSSDDDDDDDDDDDddddd
Jos olisit puukynä, minkä värinen olisit?: Pinkki :D
Oletko koskaan melkein kuollut?: Kahdesti melkeen, ja kerran oikeesti
Pidätkö siitä henkilöstä jolta sait tämän kyselyn?: Joo se on mun ihana runkku-rosafox check it boii
Miten syödään domino?: Dominot syötetään lutkille, jotka sitten kylläisinä tekee hefelle stroganoffia
Mikä saa sinut iloiseksi?: Kuolevien lasten huuto
Minkä levyn aiot ostaa seuraavaksi?: Hashish-levyn, sata gemmii puhdasta uralin kultaa yo
Oletko koskaan voittanut palkintoa?: Itse näkisin, että minä olen se palkinto, ja voittaja on maailma.
Tulevaisuutesi?: Saabiin uus takaspoileri, sit kattoon ramboo, dokaa tasavaltaa ja dikkii johonki gloryholeen.
Tykkäätkö tanssista?: Istumatanssista.
Tyhmin juttu, jonka olet tehnyt?: En ole.
Jos voisit vaihtaa jonkun asian itsessäsi, mikä se olisi?: Tahtoisin hieman lyhyemmän peniksen, kun tää on nyt aina tiellä.
Missä shoppailet eniten?: Vero Moda, Seppälä, Zara, Andiamo, Cybershop, Indiska, Tiimari, Henkkamaukka
Mitä kuuntelet nyt?: Kadotettujen sielujen ulinaa toiviotien ollessa umpikuja. SATAN IS LIFE \,,/,
Juotko?: Joo mutten niele.
Mitä shampoota käytät?: ihan mitä vaan schwarzkopfin tuotetta, paitsi värjätyille hiuksille suunnattua. Siin ei oo niinku sitä kuohkeutta edistävää entsyymii
Mitä urheilua vihaat eniten?: taskubilist, sänkypainii ja vaakamamboo.
Mitä pelkäät eniten?: Mustalaisia
Kuinka monta tv:tä talossasi on?: En mä voi vittu tietää, kun asun kerrostalossa!
Omistatko oman kännykän?: No daa!
Millaisen?: Ei kai noita sarjanumeroita voi muistaa. Tollanen kiva pinkki ja nätti :))
Oletko koskaan katkonut luitasi?: Joo, mutta vaan läpällä.
Mistä unelmoit?: TUHATVUOTISESTA VALTAKUNNASTA - DAS NAZIREICH VITTULOCH!!
Entä mitä kuuntelet nyt?: The Streets - Let's push things forward BALAKAALAKBLAKALGBAKA BITCH
Kuka on kovaäänisin kaverisi?: Varmaa mirkku :DDD
Kuka on kaverisi?: Ryynäne
Onko cheerleading mielestäsi urheilua?: ahahahahahahahahahahahahaa
Kuinka monella nuolaisulla pääsee tikkarin sisään?: "Sen siitä saa, kun imee liikaa tikkaria ;D"

RAKKAUS
Uskotko rakkauteen?: Uskon miehiseen ylivaltaan ja polygamiaan.
Oletko vapaa vai varattu?: Vapaa kuin taivaan lintu, mutta kyllähän noita narttuja löytyy.
Onko sinulla ihastusta?: Tällä hetkellä oon aika ihastunut pirkan pussipastaan, joka on JUMALAISTA
Kuka se on?: Joku amis
Minkä laulun omistaisit rakkaallesi?: E-type - True Believer
Minkä asian huomaat ensiksi vastakkaisessa sukupuolessa?: Stigidin sanoin (tosin järjestys vaihtelee) PILLUJA PYLLYJÄ TISSEJÄ
Pisin ihastus?: no tota pirkkaa on nyt mätetty muutama vuos..........
Oletko liian ujo pyytämään treffeille?: Treffit fondlaa kuppapallej
Oletko omistavainen vai välinpitämätön?: Kysy mun mutsilta
Mikä on kaunein asia joka sinulle on sanottu?: "Ei se sattunu"
Ovatko muut kehuneet kauneuttasi?: Tsekkaa nyt vittu mun kuvii

MIELIPITEESI POJILLA
Pitkät vai lyhyet housut?: Mitä vittua? :DDDDDDDDDDDD Sellaset kasarishortsit, joiden niin sanotuista lahkeista roikkuu munat vitusti
Pitkät vai lyhyet hiukset?: Kalju, hakaristi päälaessa
Pitkä vai lyhyt?: Riippuu tyypistä. Pitkät on kivoja korkoja ajatellen
Söpö vai seksikäs?: Kysy niilt pojilt joil mun mielipide on!!
Tummat vai vaaleat hiukset?: punaset
Lihaksia vai ei?: Gerald Butler-tissit
Kiharat vai suorat hiukset?: SPAAARTAAAAAAAAA!!!!
Silmien väri?: Saatananpunaiset
Hattu vai ei?: viikinkikypärä tai kyrpänen fredriksonin paappalakki :DDDDD:D:D:D::D:D
Hyvä vai paha?: Ruma :D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D
Koruja vai ei?: No sillee blingblinjeij soppelisti
Kiva vai tylsä?: Oiskohan kiva???
Aksentti vai ei?: Ryssämurre
Metalhead vai hoppari?: Joku ihan vitun trww-metallicafani. Tai sitten perus tirehtööri. Ääripäät kelpaa.
Rusketusrajat vai ei?: Ei Leonidaksellakaan mitään rajoja ollut.
Lasit?: -ll-
Koti- vai ulkoihminen?: No sellanen sissalamainen samooja. Kallioille ja sillee
Pisamia vai ei?: Piisameita (Ondatra zibethicus), käristettynä, bataattipedillä
Ujo vai ylivilkas?: No jos se on jo teurastettu, toivosin, ettei ainakaan ylivilkas
Hauska vai cool?: Too cool for school
Puhelias vai vaitonainen?: Puhenainen :DDDDDDD
Kuka on kaunein/komein kaverisi?: Kaikki rumia :DDDD Ehkä Lari.

LEMPI-
Väri?: Nännipiha
Ruoka?: GIGA
Pikaruoka?: GIGA
Karkki?: Isoisäni antoi minulle aikanaan werther's originalin. Olin jo iso poika.
Mehujäätelö?: "Icecreeaaammm" -Forrest Gump
Urheilu?: metsästys
Eläin?: mirrit ja majavat :DDDDDd
Radiokanava?: -
Numero?: jotain 68:n ja 70:n väliltä :DDDDDDDDDDDddddddddddd
Kuukausi: Marraskuu. Pimeys peilaa sisäistä tunnekuolleisuuttani.
TV-ohjelma?: Laguna Beach
Kauppa?: Hamley's. Mikään ei oo yhtä ihanaa kuin lapset itkemässä äideilleen, kun ne ei vittu saaneetkaan sitä saatanan paloautoo :DDDDDd
Hajuste?: Mä käytän vaan axee.
Peli?: ngame
Sana?: Tussupieru

OLETKO KOSKAAN...
Rakastanut ketään niin paljon, että itkettää?: Itteeni
Polttanut?: Kenet?
Juonut alkoholia?: POIS SE MINUSTA!!! ;););););)););););)); YLIVITUNHAUSKAA!11
Joutunut petetyksi?: Minä olen Valo, te olette Juudaita homot
Rikkonut lakia?: Ihmisten lait on tehty rikottaviksi, Jumalan lait toteltaviksi.
Juossut poliiseja pakoon?: En, mutta juoksin kerran kosolaa pakoon.
Varastanut jotakin?: ÄLÄ VARASTA - Mooses
Yrittänyt oksentaa pakolla?: DULCINEA!!
Huijannut vanhaa miestä?: Ai niinku et nyhtänyt silt massii ku se luuli et saa perää? Monesti.
Itkenyt, jotta pääsisit helpolla?: Vaan kavereille.

MILLOIN VIIMEKSI
Halasit kaveriasi?: viis päivää sit.
Autoit kaverisi pulasta?: Ghettopesarin veri ei oo vielä ehtinyt ees kuivuu...
Käytit punaista paitaa?: Mulla on sellanen kekkonen pyhimysrinkuloineen -paita, mutta se on vaasassa :(((((( Nii siis se on punani HAHAHAHAHAH siis punane
Joit kahvia?:
Sait tekstiviestin?: Äsken. Ja nyt. Ja taas! Vittu ne ei jätä mua rauhaan!!!1
Soitit kaverillesi?: mun saldo on ummes :(((((
Joku kehui sinua kauniiksi?: About vartti sitten.
Poltit tupakkaa?: Nyt.Turkkuc viime syssynä
Kävit lenkillä?: :DDDDDDDDDddd.:Dd
Katsoit Kauniit ja Rohkeat?: Eilen. Brooke on kunnon huora!
Itkit?: Tänään vähä herkistelin.

Vaellettuani vuosia tyhjiössä, sisällöttömän elämän tuoman tuskan keskellä, löysin vihdoin syyn elää. Löysin Dulcineani.
Onttous sisimmissäni täyttyi lämmöllä, harmaa maailma puhkesi mitä kauneimpaan väriloistoon. Titityy titityy. Tsirp tsirp vittu.
Elämäni kevät toi lohdutuksen aiemmille pettymyksille, tarkoituksen olemassaololleni, syyn aiemmin niin vääriltä tuntuneille valinnoille. Kaikki tekemäni oli johdatusta tähän hetkeen, tähän nousuun, tähän katalaan rakkauteen.
Hurmioiduin noista tulipunaisista hiuksista, jotka myötäilivät Nefer nefer neferini kauniita muotoja. Tunsin suunnatonta iloa saadessani keskustella, jakaa itseni ja suppean mieleni karkeuden tuon jumalattaren kanssa. Tuska oli vasta tuleva.
Kaiken tämän taivaallisen onnen keskellä tiedostin palvontani säälittävyyden. Ymmärsin, etteivät tunteeni koskaan voisi saada ansaitsemaansa vastakaikua. Nautin kuitenkin jokaisesta ohikiitävästä hetkestä Hänen kanssaan enemmän kuin mistään aiemmasta.
Petollisuus, naisen loputon kavaluus tuli esiin nopeasti, silti liian myöhään.
Kätkytkuolema.

“Etana etana näytä sarves tuleeko huomenna pouta”
”Ei”, sanoi ääni takanani. Viereeni asteli mustiin pukeutunut mies, jonka kasvoja peitti hupun langettama syvä varjo. Hätkähdin tulijaa, ihmettelin hänen antamaansa vastausta kysymykseeni, jonka olin ajatuksissani esittänyt. Esittelin itseni, kysyin muukalaisen nimeä ilman vastausta. Tunsin kuitenkin tiedon virtaavan sisimpääni sanoitta. Puheetta sain tarvittavani, varmuuden epäilylleni, voiton pelolleni. Tartuin miehen kalvakkaan käteen ja tunsin kuolettavan kylmyyden, värisyttävän aallon ympäri kehoani. En kuitenkaan aistinut muukalaisessa mitään pahaa, joten lähdin hillityn innokkaasti hänen matkaansa.

Katsoin hiekkalaatikolla leikkivää lasta. Kuulin hänen puhuneen jollekin, mikä herätti uinahtaneen mielenkiintoni. Hän piti kädessään etanaa, kuin suurinta aarrettaan, parasta ystäväänsä, nisää, joka ruokkii kuolevalle elämää. Aspergerin oireyhtymä oli helppo havaita lapsesta. Tyhjä katse viittasi siihen, ettei hän täysin ymmärtänyt, tai tahtonut ymmärtää, ympäristöään. Hän oli kuin omassa kiehtovassa maailmassaan, maailmassa, jossa mikä tahansa oli mahdollista. Alun sääli muuttui katkeraksi kateudeksi. En tuntenut lasta, mutta tahdoin olla kuin hän. Vapaa yhteiskunnan kahlitsevasta tapakulttuurista, oravanpyörästä ja ennen kaikkea paineesta – sisäisestä velvollisuudentunteesta – löytää oma sielunkumppani. Taivaalta tippui pisaroita, asetin huppuni pääni päälle, ja astelin lapsen luo. Kuultuani hänen sanottavansa, annoin vastauksen. Hän katsoi suoraan silmiini sanomatta sanakaan. Aistin hänessä hämmennyksen, huutavan tarpeen ymmärtää muukalaisen läsnäolon syyt. Hymyilin viattomasti ja ojensin käteni. Kuin vastauksen saaneena hän tarttui siihen, ja seurasi minua.

Asteltuani tovin salaperäisen ystäväni vierellä suunnaton keveys valtasi jäseneni. Liikuin, mutten kävellyt. Nousin kiihtyvällä tahdilla korkeammalle, kunnes en enää erottanut kaduilla kulkevia ihmisiä. Olin kuin Roald Dahlin kirjojen päähenkilö, jonka elämä muuttui suureksi surrealismin ekskursioksi lyhyehkön tapahtumaketjun seurauksena. Epätodellisen tilanteen hyväksymisen jälkeen tiedostin jälleen uuden ystäväni läsnäolon. Ensimmäistä kertaa näin hänen kauniit kasvonsa, jotka loistivat auringon kirkkautta kuin orvokit elämän vienoa tenhoa. Niiden rauhallisuus, ylitsevuotava varmuus, huokuva harmonia karisti varjon sydämeltäni täyttäen sen silkalla rohkeudella. Muukalainen nosti kätensä, ja osoitti sormellaan eteenpäin kohti siintävää horisonttia. Kuin pasaatituuli lähdimme kiitämään hänen osoittamaansa suuntaan. Kamara muuttui tilkkutäkistä Marc Chagallin maalaukseksi, joka kehittyi liitäessämme läpi ilmojen. Lysergidihapon dietyyliamidi –tripin kaltaisen kultivoitumisen sijaan keskitin huomioni määränpäähämme, joka suunnattoman vauhtimme hiljentyessä alkoi seljetä edessäni.

Lopetin taluttamisen, kun ymmärsin aikeitteni kuvottavuuden. Peto sisimmässäni oli herännyt, mutta nukahtanut jälleen mysteeriksi jääneen epiduraalin voimin. Koin katumusta teosta, jonka olin mielessäni tehnyt, mutta samanaikaista onnea siitä, etten ollut saattanut sitä käytäntöön. Tunteiden hyökyvä kuohu, niiden kaoottinen sekasortoisuus väänsi vatsaani. Kokosin itseni; keräsin itsehillintäni. Lamaannutin sieluni ja jätin rakkaani, vihattuni, ristiriitaisten ajatusteni kohteen yksin. En enää tuntenut mitään.

Yhtäkkiä vauhtimme hiipui kokonaan. Muukalaisen seurassa kokemani lämpö kaikkosi. Hetki muuttui kauniista kauheaksi, kirkkaasta synkäksi. Pelko palasi sydämeeni, ahdistus valtasi mieleni. Etsin katseellani ystävääni, mutten löytänyt häntä. Pimeys, jolta äskettäinen valonsäde oli minut pelastanut, saapui takaisin ja syöksi minut suoraan kadotukseen. Olin yksin.

Mummoni sairastaa flunssaa. Hän aivasti tänään suoraan naamalleni, minkä seurauksena lähdin pois hänen kodistaan. Äitini soitti minulle, ja käski tulla takaisin. En mennyt.
Kävelin pitkään tiedostamatta ajan kulun nopeutta. Se kulki nopeasti.
Jatkoin kävelyäni, kunnes vastaani tuli meri. Meri myrskysi aivain kuin se olisi käytöksellään peilannut tunnetta sisimmissäni - Vitutti.
Löysin rannasta kumiveneen, johon oltiin kirjoitettu Titanic. "Tämä olkoon Titanicini", ajattelin, ja aloin puhaltaa ilmaa veneeseen. Kesti tovin, ennen kuin sain sen täyteen. Astuin kannelle, ja totesin paatin melko mukavaksi. Ripeä melonta sai käteni kipeiksi. Kolotti ja sattui, mutta jatkoin sinnikkäästi.
Melottuani itseni avomerelle, päätin jatkaa matkaa kohti uutta mannerta. Kohti uutta elämää, uusia haasteita. Silikonitissejä.
Merellä oli hirmumyrsky, ja taivaalla lenteli hirmuliskoja. Ne olivat keltaisia. Mietin mielessäni: "Tits or get the fuck out". Valitsin tissit.
Amerikan mantereen rannikolle päästyäni merivartiosta alkoi kuumottaa minua. Olin laiton maahanmuuttaja, samaa räkää kuin meksikolaiset ja huntupäisetkebab-terroristit.
Takaa-ajon kiihkeydessä tiputin veteen Tomtomin. Rakas gerbiilini hukkui, mutta tiesin sen pääsevän parempaan paikkaan. Lemmiwinksin luo.
New York - New York. Paska mesta. Kivoja tissejä.

Semigänä. Hieno keikka. Kontrabasso. Mies viiksineen valkomustissa. Kaunista musiikkia. Hyvää seuraa. Tinnitys. Yksinäinen runkkuyö kodin lämpimässä kohdussa. TV On The Radiota.

Ja niin sanottiin, että perjantai oli oleva pörssiperjantai - päivä, jolloin kaikki paskuus maailmassa oli anteeksiannettava. Tämän myötä ihmiset kerääntyivät julkisille paikoille jakamaan paskuuttaan lähimmäisilleen. Paskuus valtasi maat, ripuli virtasi kuin viini vanhassa maailmassa, ja Eragon saapui elokuvateattereihin. Ihmisiä lankesi ruskean vallan alle, hukkui ruikkuun ja kuoli suomileijonien miekkoihin.
Ja niin saapui sankari Tuomas pelastamaan maailman ylvään ratsunsa, Chumpin kera. Tuomas, jota myöhempinä aikoina kutsuttiin myös Tupla-Uunoksi, tunkeutui paskan ytimeen, ja karkotti epäpyhän ruskeuden voittamalla sen paskuudessa. Tuomas oli paskaakin paskempi, jolloin ruikuli säikähti, ja pakkasi pallinsa painuen vikkelää vittuun. Tällöin Tuomas sai lisänimen Tupla-Uuno, sillä hän todella ansaitsi paikkansa paskuuden hall of famen ylimmällä pallilla.
Kuole kivessyöpään.

Rakas päiväkirja.

Löysin kadulta rahaa. Raha oli minulle tuntematonta. Menin kauppaan ostamaan maitoa, mutta raha ei kelvannut. Tirpasin myyjää feissiin ja lähdin pois kaupasta.
Vastaani tuli kundi, joka kertoi yhtäkkiseltään nimensä. Se oli Jarno Kelkkala. "Kelkkala on hauska nimi", sanoin miehelle, kun hän piteli haaroistaan kivuliaan näköisenä. Paria sekuntia aiemmin olin kenkässyt sitä paskaa boolsseille.
Jatkoin iltapäiväpromenaadiani kohti keskustaa. Astelin Anttilaan aikeinani ostaa joululahjoja. En löytänyt mitään mielenkiintoista, joten varastin erään mummon rollattoorin. Annoin sen Mikko-nimiselle spugelle.
Päätin tehdä jotain hauskaa, mutten keksinyt mitään sellaista. Lopulta kuitenkin päätin ostaa jäätelöä. Huomasin kuitenkin epäonnekseni, etteivät ne ingmanin saati valion hinttarit myy jäätelöä talvella. Raivostuin niin, että menin himaan. Runkkasin. Kuuntelin linkin parkia, teroitin lusikan ja aloin viilellä ranteitani. Ollakseni tarkempi: sivuttain. Nyt vuodatan sieluani galtsun päiväkirjalle.

-Matti