IRC-Galleria

hei moi oon salla ja oon vahan humalassa, mutta silla ei ole mitaan valia, silla kieltaydyin sievasti minulle tarjotuista epailyttavista totsyista ja join vain kolme kaljaa! tulen nykyaan helpommin humalaan kuin ollessani kolmetoistavuotias, kiitos ja merci! jalkani ovat sita vastoin verista mossoa. ette haluaisi nahda. tai nuolla

THE STILLS OLI MAHTAVA. rakastanrakastanrakastan sita bandia ja rakastin viela enemman, kun olin ainoa, joka osasi laulaa sanoja mukana. nanananaahhhhaahaa ja oon kayttanyt tanaan taksia kolmenkymmenen dollarin edesta ja tehnyt kavereita kymmenen eri ihmisen kanssa ja sjhohh! ja soitin isalle ja aidille ja puhuin molempien kanssa! ja aapeli on kotona ja silla oli nelja punkkia paassa ja se oli hypannyt jarveen kun se oli pelannyt katiskaa!

ei hitto. vois menna nukkumaan. kello kay kahta yolla. musta on tulossa vanha, prkl! ei enaa puoltakaan vuotta taysi-ikaisyyteen. ja oon silti humalassa.

ei jumalauta mita oireilua

lahtisin heti huomenna, mutta mun passi ja puhelin on takavarikossa.

katsoin tanaan ja eilen kolme hyvaa leffaa, kun muut lahtivat ajamaan cartingia. mulle ei ollut autossa tilaa, kun ne kavivat hakemassa sen itavaltalaisen tyton mukaansa. "olishan sulle tilaa". en mina halua lahtea minnekaan, kun tiedan, etta minun takiani joutuisi ottamaan toisen auton.

en uskalla enaa myontaa, etta kayn kauppakeskuksessa. siella en kaykaan. en enaa myonna, etta vuokraan filmeja, teen sita liian usein, ja katsoin tarua sormusten herrasta englanniksi (sen dubbauksia ei kesta kuunnella sméagolkaan), mika on "rike vaihto-oppilaiden saantoon numero yksi" ja aiheutti hurjan mokotyksen pariksi paivaksi.

kahvilassakaan en enaa virallisesti kay. kayn siella liikaa. juon mansikkasmoothieita ja luen lehtia ilmaiseksi, mutta ei, se ei ole minun syyni. saan vain olla yksin. joskus gérard eksyy sinne komean tummaihoisen poikaystavansa kanssa, mutta se ei ikina puhu kauaa. minakaan en.

en uskaltanut myontaa, etta katsoin elokuvia. sanoin, etta otin aurinkoa. sanoivat, etten olisi saanut. minahan havitin sen avaimen, ja kun en voi lukita etuovea, kuka tahansa voisi hiipparoida sisalle sina aikana, kun olen takapihalla.

mina en ole ihminen, joka havittaa avaimiaan. en ole sen enempaa ihminen, joka havittaa siveltimiaan. jatin seka avaimet etta siveltimet poydalle. tiedan, etta minun huoneessani kaydaan paivittain, tiedan, etta minun kaappejani pengotaan, paivittain. sita on jatkunut koko taallaoloaikani.

kolme viikkoa jaljella, tuntuu ikuisuudelle, kuten sanoin domille. todennakoisesti en nae sita enaa ikina.
"si on ne se voit pas, ne désespère pas. refile-moi un e-mail et je te réponderai. je sais que c'est moins personnel, mais parfois c'est utile tout de même."
"jos ei nahda, ala ole epatoivoinen. laita mulle maili ja ma vastaan sulle. tiedan, etta se ei ole niin henkilokohtaista, mutta joskus kay kuitenkin."

isan kaverilla on syopa. mulle ei ole kerrottu. mulle ei kerrota mitaan, mita kotona tapahtuu. joskus haluaisin kuitenkin ne iskut pain kasvoja. ma tiedan, etta suomessa ne iskee viela pahemmin. en haluaisi palata.

ei, minulla ei ole koti-ikava, minulla on ikava ihmisarvoani.

kaytyani lapi 20 maata. Top kymppi, aakkosjarjestys.

- Berliini, Saksa
- Helsinki, Suomi
- Lissabon, Portugali
- New York, Yhdysvallat
- Pariisi, Ranska
- Québec city, Kanada
- Toronto, Kanada
- Uppsala, Ruotsi
- Vichy, Ranska
- Warnemünde, Saksa

ma oon taalla ihan hukassa. ma en oikeasti tieda, mita ma teen tan loppuajan. kaikki tyoskentelee ja ma vaan tappelen hostien kanssa. hôstie, voyons! mun passi on niilla, mun puhelin on niilla, mulla ei oo kyytia mihinkaan, mulla ei ole mitaan tekemista.

kavin montréalissa keskiviikkona ja ostin karhunhampaita ja sain allergiakohtauksen, mika tarkoittaa sita, etta olin taynna valkoisia ja punaisia rakkuloita. valkoiset rakkulat lahtivat pois naamasta, mutta sailyvat kammenissa ja selassa, ja punaiset rakkulat jatkavat etenemistaan kammenista kohti kyynarpaita ja nilkoista kohti saaria. herkullista. ja nain montréalissa suomalaisia ja jarkytyin ikipaivikseni. mutta montréal on hieno silti. pidan silti enemman québecista - ja torontosta.

olen tehnyt kahden paivan sisalla nelja opetusministerion koetta ja kaiketi lutviutunut niista kaikista lapi. toivotaan, tuntuivat kohtalaisen helpoille. tuntuu hassulle, ma teen kuitenkin vain vuoden jalkeen ne samat kokeet kuin nama natiivit.

jess. kavin montréalissa eilen ja nappasin itselleni jonkun allergiajutun. mitaan tietoa mista, mutta nama punaiset systeemit eivat ole mukavia. hei, ma en ole ikina pyytanyt mitaan tammoista, s'il vous plaît, voisitte menna pois!

nain jotain suomenruotsalaisia (? tai sitten niilla oli epatavallista inhottavampi städin aksentti, mulla ei enaa toimi aksenttipaa) tateja jacques cartierin aukiolla. menin ihan paniikkiin. oli ihan outoa kuulla suomea. olin selka niita vasten ja ajattelin ihan hajamielisesti, etta onpas kiva olla isommassa kaupungissa ja kuunnella vahan etnisempia hommia... sitten tuli semmonen "tabarnacle, mais je connais ce mot-là" -juttu (helkutti, minahan tunnen tuon sanan) ja ma kaannyin 180 astetta. "anteeksi, puhuitteko te suomea?" tadit oli aika hamillaan.

jos haluatte tuliaisia, voisitte ruveta puhumaan niista.

kavin koulun retkella kaljalla. rupesi tympaisemaan olla yksin basse-villessa ja niinpa sitten lahdin istuskelemaan terassilla. joku anglofonipoika tuli juttelemaan, ihan mukava ja hauska ja komea jne, mutta ma jatin sen kuin nallin kalliolle valittomasti, kun se sanoi, etta se opiskelee matematiikkaa. naurakaa te, jotka tiedatte. ma oon nauranut itselleni viikon sisalla lukuisia kertoja. murphyn laki voisi olla hyvin sallan laki. domin vauva syntyy tanaan. tai huomenna. huomenna olisi laskettu aika, mutta se olisi hyvin voinut syntya jo eilen. mies on ihan paniikissa.

oon loytanyt itselleni uuden fanituksen kohteen. Brian Haw. tutustukaa miehen elamaan.
http://www.parliament-square.org.uk/

katsoin perjantaina kaksi elokuvaa ja lauantaina yhden ja olin kovasti kipeena ja nukuin koko loppupaivan vaikka olisi ollut bileita kotona ja vieraissa. oli siis taydellinen paiva nukkua. jes. mutta niin, hyva, etten ollut niin kipea viikolla. viikot ovat aina kivempia kuin viikonloput.

sunnuntaina oli organisaation juttuja. kaytiin syomassa lounaamme lohikaarmetadin ja saksalaistyton luona. oli siella suomalaispoikakin ja sen hostiperhe, niin. repesin lohikaarmetadille ja kotihirmulle, kun ne paivittelivat opettajien (toisten niin, lohikaarmetatihan on opettaja sekin) vastuuntunnottomuutta. miten se amnestyn setakin on niin kamala, etta ei anna tyttosen menna tunnille! vai onkohan se sittenkin taas salla, se juuri, joka viettelee kaikki opettajansa (ainakin sen homoseksuaalin amnestyn-vetajan ja sen metro-bi-seksuaalin muutaman lapsen isan, ekonomianopettajansa!). tietaisivatpa, ressukat. kunpa eivat.

tanaan kavin pelaamassa golfia ja repeilin suunnattomasti danyn oivalluksille ekonomiantunnilla. ulkona on kakskytseitseman varjossa ja lakahdyttavankuumassa bussissa matkalla golf-klubille laulettiin nerokasta tarinaa herra appelsiinista joka synnytti vahingossa klementiini-nimisen lapsukaisen siemenesta.

palloja oli hauska lyoda.
potkia. lyoda. potkia.
en tieda, mika se sana on suomeksi.
golfata?
palloja oli hauska mailailla.
en t k, golfaaminen oli mukavaa.

ne lensivat kauas. anne-élisabeth hajotti mailansa vain frappaamalla palloa (se paa lensi kauemmas kuin yksikaan tyton palloista) ja yannick keskittyi pallojen heittelemiseen. caroline osui aina tiihin ja sen pallot putosivat kahden senttimetrin paahan alustasta - taaksepain. mina tajusin tekniikan ja rupesin pitamaan. kummallista. en olisi ikina uskonut.

kiukuttelin maanantaina ja kiukuttelin torstaina ja perjantai ja lauantai ja sunnuntai ja huominen maanantainenkin ovat kidutusta, kun en ole koulussa. en olisi ikina uskonut, etta voisin inhota viikonloppuja tahan tyyliin.

en tajua, miten ma karsin kesaloman. ma haluan taalta kotiin lomalle. ma inhoan viettaa taalla aikaani, mutta samalla oon niin vasynyt henkisesti, etten jaksa lahtea ulos. koulussa on hyva olla. turvallista. varsinkin nyt, kun saan viettaa aikaa maalaamassa.

haluan satuttaa ja tiedan satuttavani ja se satuttaa minua viela pahemmin, mutta se ainakin vie pois tan tyhjyyden. ma en vaan tieda, mita ma oon tehnyt, miks silla on minun takia silmat kosteina, miks sen kadet lepaa sivuilla ja miks se hymyilee mulle surullisesti.

so look what you've done, boy

"sori. mulla oli eilen vahan huono paiva."
"eipa tuo pahempi"

hitto se repesi.
mut se kylla tarvitsi tuota.

en oo pit kaan ai kaan ol lut nain pa hal la tuu lel la.

ma hoen aaneen ttu ttu ttu ttu ttu ja onneks kukaan ei alya, mita ma teen. ne luulee varmaan, etta ma rappaan. mut * suuttui mulle, kun se ottaa kaiken persoonallisesti. ressu. ei mun kanssa kannata.

se kysyi, etta haluanko, etta avaan sille luokan oven. sanoin, etta ei kun ma haluan panna sen veljen kanssa. silla tais loppua huumorintaju. en ihmettele.

oon katsonut ihan mielettoman hyvia elokuvia. vuokraaminen maksaa viis taalaa kolmelle videolla viikoksi. talle viikonlopulle fight club, 21 grams ja my life without me. rakastin my life without men alkukohtausta. mulla on usein sama olo.

eilen oli kiva olo, kun onnistuin valttamaan montréalin-reissun. olisin siis halunnut montréaliin, mut se oli oikeastaan lavalissa ja siella ei ollut muuta kuin host-sukulointia. pirun tylsia ihmisia ja istua autossa vanhojen, dementoituneiden ihmisten kanssa, jotka eivat ymmarra minun aksenttiani. mathilde soitti ja pyysi mua sairaalan luona olevan ristin luokse (ma laitan joskus kuvan nettiin siita). soitettiin tamtameja ja tanssittiin ja marie-pier taiteili yksipyoraisella ja mathilde seisoi paallaan ja harjoitteli soittamaan viulua ja sain nukkua alexin jalkoja vasten. ja soin kesan ensimmaisen jaatelon. paistoi niin kovasti aurinko, etta mulla paloi hartiat pahasti. kavelin kahvilaan ja luin paljon lehtia ja sielta vihanneskauppaan ja ostin tomaattimehua. ja sitten katsoin taas lisaa filmeja.

mut eilen oli kylla ihan pirun natti ilma. oli ihana olla ulkona ja maata siina rinteella voikukkien ymparoimana hippien kanssa. ja aurinko paistoi silmiin ja kuuntelin tamtameja ja paukuttelin vahan itsekin kun valilla jaksoin. ja mulla oli liian lyhyt hame ja jouduin kaivamaan laukusta pidemman ja painavamman, kun tuuli niin paljon, etta se hame nousi korviin.

tanaan alysin, etta ihmisen elama on ihan pirun lyhyt aika. kymmenen vuotta ikaeroa on paljon, toisaalta vahan. kymmenessa vuodessa tapahtuu paljon. toisaalta ei mitaan, toisille ei edes tapahdu. oon alynnyt sen usein. tuntuu, etta ma heitan elamaani hukkaan taalla.

ja saksan matka ei onnistu. oon niin pirun kiukkunen, viela kiukkusempi kuin ennen journalismintuntia. usein kay toisin pain.

ttu ttu ttu

if you loved someone.